Elikkäs muuta tässä ei voikkaan sanoa kuin että paksusti ja hyvin voidaan kumpikin. Ensi viikolla olisi sokerirasitustesti. Tuntuu että tää raskaus aika on mennyt suorastaan siivillä ja eipä mitään ihmeempiä ole ollut,jos ei lasketa niitä mielettömiä mielialan vaihteluja. Kauheasti masussa potkikaan,kaikki veikkaa että poika tulee. Itse olen sitä mieltä että tyttö tai siis on vain sellainen tunne. Sen asian olen tässä raskauden aikana huomannut kuinka suunnattomasti kaikki ihmiset ( ne kenellä ei ole lapsia,ovat kovia neuvomaan ja ai,että kuinka se ottaa päähän. Toinen ärsyttävin juttu on se että kun kaikki haluaa lääppiä mahaani vaikka en siitä tykkää ollenkaan paitsi tietysti mieheni :) . Hirveästi ei olla mitään hankitoja lasta varten tehty koska nykyiseen asuntoomme ei vain mahdu.

Kaikkein surullisin asia ehkä meillä on että mieheni isä ei ole näkemässä tätä lapsenlasta,syynä tähän runsas alkoholin käyttö joka jo sinäänsä hiertää välejä koko perheessä. Mulla mennyt luotto kyseiseen ihmiseen ja vaikka se kuullostaa julmalta niin en pystyisi koskaan antamaan appiukolleni lastamme hoitoon. Olenko ilkeä? En ainakaan omasta mielestäni koska haluan taata omalle lapselleni turvallisen lapsuuden,mitä ei ole meillä vanhemmilll ollut aina välttämättä. Enkä halua että lapseni joutuu näkemään tällaista. Sen olen luvannut syntymättömälle lapsukaiselleni <3 Joskus vain tuntuu että ihmiset eivät ymmärrä päätöstäsi,eivät osaa ajatella sitä sinun näkökulmastasi.

Tässä ollaan isompaa asuntoa etsitty ja olisi ollutkin potenttiaalinen vaihtoehto mutta kun mieheni jäi työttömäksi yllättäen ja minä itse en saa rahaa mistään vaikka luulisi että kelasta saisi tai sosiaalitoimesta mutta ei. Taloudellinen tilanteemme kun selvisi meille ( Kelassa käynnin jälkeen,jossa todettiin että molemmilla niin hyvät tulot että emme saa asumistukea. Siis oikeasti minulla ei ole ollut yli vuoteen töitä. Miten voi olla edes mahdollista!) itkin ja rajusti. Kenen perheen pitäisi elää vain toisen puolison tuloilla. Samaan aikaan meidäb kanssa oli Kelassa maahanmuutaja nainen jolla 500-600e lasten vaunut. Että näin meillä tällä ihanassa suomessa. Tuntuu aina välillä että onko elämässä mitään järkeä. Mutta toivon pilkahdusta tuo se että löysimme halvemman vuokra-asunnon ja nyt sitä käydä sitten katsomassa jos olisi meille mieluinen.

Viimeisä asiana voin kertoa että tupakka lakko pitänyt ja hyvin :)