Elikkäs muuta tässä ei voikkaan sanoa kuin että paksusti ja hyvin voidaan kumpikin. Ensi viikolla olisi sokerirasitustesti. Tuntuu että tää raskaus aika on mennyt suorastaan siivillä ja eipä mitään ihmeempiä ole ollut,jos ei lasketa niitä mielettömiä mielialan vaihteluja. Kauheasti masussa potkikaan,kaikki veikkaa että poika tulee. Itse olen sitä mieltä että tyttö tai siis on vain sellainen tunne. Sen asian olen tässä raskauden aikana huomannut kuinka suunnattomasti kaikki ihmiset ( ne kenellä ei ole lapsia,ovat kovia neuvomaan ja ai,että kuinka se ottaa päähän. Toinen ärsyttävin juttu on se että kun kaikki haluaa lääppiä mahaani vaikka en siitä tykkää ollenkaan paitsi tietysti mieheni :) . Hirveästi ei olla mitään hankitoja lasta varten tehty koska nykyiseen asuntoomme ei vain mahdu.

Kaikkein surullisin asia ehkä meillä on että mieheni isä ei ole näkemässä tätä lapsenlasta,syynä tähän runsas alkoholin käyttö joka jo sinäänsä hiertää välejä koko perheessä. Mulla mennyt luotto kyseiseen ihmiseen ja vaikka se kuullostaa julmalta niin en pystyisi koskaan antamaan appiukolleni lastamme hoitoon. Olenko ilkeä? En ainakaan omasta mielestäni koska haluan taata omalle lapselleni turvallisen lapsuuden,mitä ei ole meillä vanhemmilll ollut aina välttämättä. Enkä halua että lapseni joutuu näkemään tällaista. Sen olen luvannut syntymättömälle lapsukaiselleni <3 Joskus vain tuntuu että ihmiset eivät ymmärrä päätöstäsi,eivät osaa ajatella sitä sinun näkökulmastasi.

Tässä ollaan isompaa asuntoa etsitty ja olisi ollutkin potenttiaalinen vaihtoehto mutta kun mieheni jäi työttömäksi yllättäen ja minä itse en saa rahaa mistään vaikka luulisi että kelasta saisi tai sosiaalitoimesta mutta ei. Taloudellinen tilanteemme kun selvisi meille ( Kelassa käynnin jälkeen,jossa todettiin että molemmilla niin hyvät tulot että emme saa asumistukea. Siis oikeasti minulla ei ole ollut yli vuoteen töitä. Miten voi olla edes mahdollista!) itkin ja rajusti. Kenen perheen pitäisi elää vain toisen puolison tuloilla. Samaan aikaan meidäb kanssa oli Kelassa maahanmuutaja nainen jolla 500-600e lasten vaunut. Että näin meillä tällä ihanassa suomessa. Tuntuu aina välillä että onko elämässä mitään järkeä. Mutta toivon pilkahdusta tuo se että löysimme halvemman vuokra-asunnon ja nyt sitä käydä sitten katsomassa jos olisi meille mieluinen.

Viimeisä asiana voin kertoa että tupakka lakko pitänyt ja hyvin :)

Niin 

Tässä on ollut vähän taukoa kirjoittamisessa mutta,nyt on taas hirveästi asiaa :) Ensinnäkin noin kuukausi sitten saimme tietää että,kohta meitä on kolme! Toivottvasti ei tulisi ihan kahta kerrallaan,koska sekin mahdollista. Molempien suvussa löytyy kaksosia. Ensimmäinen ultra on ensi viikolla. Voi tätä jännityksen määrää :) Itsestäni olen tämän raskauden aikana huomannut että en tykkään yhtään että,hössötetään tai että joku on mahaa läppimässä kokoajan yms.

Minun onnekseni minulla ei ole ollut pahoinvointia,eikä oikeastaan ole tullut mitään mielihaluja ruuan suhteen.

Kaikken eniten ihmetyttää kuinka hermoraunioksi voi ihminen tulla raskauden aikana,eikä mikään ihme koska neuvolassa tulee sellainen tunne tai ainakin itselleni tuli että ihan kuin olisin sairas enkä raskaana. Nykyään kun tuntuu olevan aika paljon ravitsemus suosituksia raskaana olevalle,sitä vaan tuli miettyä että mitenkähän on ollut ilman näitä ravitsemus juttuja.? 

Olen nyt ollut 4 viikkoa ja 3 päivä polttamatta,toivottavasti en aloita uudestaan raskauden jälkeen kun on nyt näinkin hyvin tämä tupakoimattomuus kestänyt. 

Hyvää syksyä teille kaikille :)

Niin,tänään ja on se päivä kun menin kihloihin miehin kanssa. Yhdeksän vuotta ollaan oltu yhdessä. Luulin että tänään olisi jotenkin erityinen päivä,mutta ei. Mies jaksaa kokoajan olla kiukuinen,vaikka itse olen flunssan kourissa ollut kokopäivän,olo on kuin oisi jäänyt junan alle. Tämä päivä voidaan merkitä niiden päivien listaan joka oli aivan paska. Ehkä huomenna taas on parempi päivä kuin tänään. Yleensä kun luulisi että yritettäisiin viettää ihana ja ikimuistoinen päivä niin meillä vaan yksi nakkelee niskojaan ja tasan tarkkaa muistaa ja tietää mikä päivä on.

Olen saanut vihoviimen kukkapenkkit siitittyä,nyt vielä kun saan ostettua kuoriketta kukkapenkkeihini,sitten ois  melkein valmista :) Herneet laitettava vielä maahan,siirenin oksia harvennettava,lipstikkaa leikkasin ja laitoin kuivumaan ja vaikka mitä hommaa olisi vielä puutarhassa,äiti lupasi ostaa minulle synttäri lahjaksi pienen kasvihuoneen,minne saan sitten tomaatit laitettua.

Jotenkin niin rentouttavaa kun saa omassa pihassa touhuta,itseni palkitsit työstäni lukemalla kirjaa pihalla ja nauttimalla kauniista säästä,oli kuulemma luvannut sää tiedotuksessa ukkosta,joten onneksi nyt on piha työt suurinpiiretin tehty,huomenna olis klubi-ilta ja olympialaiset :) Mieheni lähti tänään käymään ensimmäistä kertaa venäjällä ystävänsä kanssa. toivottavasti tuliaiset ovat mieleisiä :P

Kesä alkanut hyvissä merkein,paitsi kun rakas perheemme jäsen jouduttiin muutama viikko sitten lopettamaan sairauden takia :( Kova ikävä on.