Olen tässä miettinyt tällaista asiaa jo monta päivää. Olet tuntenut toisen jo monta vuotta ja sitten sinut "boikotoidaan" kaverin (höntti) tai oikeastaan hyvän ystävän elämästä,koska et tule hänen kumppaninsa kanssa toimeen,vaikka ei itse olisikaan syypää asiaan. Ystävän kumppani paula lyö sinua henkisesti kokoajan. Kuka haluaa sellaista vapaaehtoisesti.? Minä en ainakaan. Tarpeeksi huono itsevarmuus toisella,niin pitääkö sitä vielä kiltisti kuunnella kun toinen sinut haukkuu maanrakoon ? Ystävän on sanonut että,lakaise toisen sanomiset ja tekemiset maton alle. Miten ihmeessä sen voi tehdä.? Kaikenlisäksi sinusta on tehny kaiken pahan alku ja juuri,vaikka et ole mitään sellaista tehnyt. Ystävän kumppani on myös todella arvaamaton,kysyt toiselta mitä kuluu ja yms,niin johan toinen aloittaa jostain ihan tyhjästä revityn riidan. Kaverini sokeus tässä parisuhteessa on suorastaan hullua. Niinhän sitä sanotaan että rakkaus tekee sokeaksi. Toivon vain että ystävä tulee huomaamaan kumppaninsa oikein "karvan". Huomenna pitäisi sitten kyseisen kaverin kanssa olla tekemisissä. Itseään ei kyllä huvittaisi millään. Mutta minä ajoin tervehtiä ystävääni ja se siinä. En vain pysty muuta tällähetkellä tekemään,koska minuun sattuu ja pahasti edelleen. Haluaisin sanoa vielä sen että ei siinä mitään pahaa ole että kaveri seurustelee mutta miksi juuri kaikista ihmisistä löhnäke.? Ja miten minä voin olla löhnäkkeen suhteen väärässä,koska en ole ainoa kuka naista ihmettelee (kaiken lisäksi löhnäke seurusteli höntin serkun tomin kanssa).